Ior Bock Suomenlinnassa

Ior toimi Suomenlinnan oppaana kaikkiaan 30 vuotta. Ensin 15 vuotta (1968–1983) Ehrensvärd-seuran palveluk­sessa, ja tämän jälkeen toiset 15 vuotta (1984–1999) freelancerina. Hän oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle vuonna 2008, 40 vuoden työuran jälkeen, mutta vammautuminen kesällä 1999 keskeytti uran ennenaikaisesti. Ior ei siis enää vedä opaskierroksia, mutta muuten hän edelleenkin mielellään keskustelee Suomenlinnan historiasta.

Ior tuntee Viaporin (Suomenlinnan) 1700-luvun tapahtumat varmasti paremmin kuin kukaan muu. Mutta tämän lisäksi hän näki äitinsä kanssa 1970-luvulla paljon vaivaa linnoitukseen liittyvän kulttuurihistorian tutkimisessa. Muun muassa aikalaisten kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista esiin nousseita anekdootteja hän sitten käytti elävöit­tämään muuten helposti koulukirjamaiseksi jäävää esitystä.

Ior ei opaskierroksillaan myöskään tyytynyt pelkkään kertojan rooliin, vaan usein esitti itse jotain tapahtumiin liitty­nyttä historian henkilöä. Näin hänen opastuksistaan muodostui pienimuotoisia teatteriesityksiä. Välttyäkseen kääntämästä kuulijoille selkäänsä, hän käveli opaskierroksilla takaperin. Sana kiiri ja kaikki halusivat nähdä persoonallisen oppaan, joka kävelee ympäri Suomenlinnaa takaperin.

Persoonallinen ja tinkimätön tyyli on Iorilla sisäänrakennettu ominaispiirre. Hänen tavoitteensa Suomenlinnassa liittyivät kuitenkin muuhun. Viaporin suunnittelija ja rakennustöiden johtaja Augustin Ehrensvärd (1710–1772) on Iorille tärkeä henkilö ja esikuva. Keskeisenä tavoitteena hänellä oppaan työssä oli välittää kuulijoille käsitys siitä, miten monipuolisen lahjakas ja maamme historian kannalta merkittävä henkilö Ehrensvärd on ollut.

Ei pidä. Työsuhteen päättymisen syynä oli Ior Bockin ja museolinnoituksen intendentti Olof af Hällströmin välille syntynyt riita, jonka aiheena oli intendentin laatima virheellinen esite Ior Bockin kesän 1984 opastusten teemasta. Tämä käy ilmi muun muassa heti tapauksen jälkeen julkaistusta lehtiartikkelista ”Svedlin lämnar Sveaborg” (Hbl 12.5.1984), jossa on haastateltu Ehrensvärd-seuran hallituksen puheenjohtajaa.

Väite historiallisten tosiasioiden vääristelystä työsuhteen päättymisen syynä on myöhemmin liikkeelle laskettu valhe, jonka tarkoituksena on ollut mustamaalata Ior Bockin henkilöä.

Iorin siirryttyä freelanceriksi, Ehrensvärd-seura ilmoitti, että se haluaa kahden prosentin provision hänen tuloistaan – seura katsoi sillä olevan yksinoikeuden Suomenlinnan opastuksiin. Ior ei tähän vaatimukseen suostunut, sillä tällaista provisiovelvoitetta ei ollut tullut esiin Museoviraston ylijohtaja C. J. Gardbergin kanssa käydyissä keskusteluissa. Ja nimenomaan Gardberg – jonka kanssa Ior oli hyvissä väleissä – oli ehdottanut tulehtuneeseen tilanteeseen ratkaisuksi sitä, että Ior siirtyy itse vastaanottamaan omat ryhmätilauksensa. Koska Museovirasto on Suomenlinnan ylin vastuutaho, oli Ehrensvärd-seuran tyytyminen tähän. Näin Ior Bockista tuli entisen työnantajansa suora kilpailija.

Ehrensvärd-seuran kannalta tilannetta ei myöskään helpottanut se, että välirikko tapahtui Iorin suosion ollessa huipussaan: koko museolinnoitus oli ihmisten mielissä alkanut henkilöityä häneen jonkinlaisena ”yhden miehen teatteri­näyttämönä”. Opaskierroksia tilattaessa asiakkailta oli yhä useammin tullut toivomus, että nimenomaan Ior opastaisi ryhmää.

Työsuhteen päättymistä ja varsinkaan freelance-järjestelyä ei uutisoitu kovinkaan laajasti, ja asiakkaat yrittivät edelleen tilata Ioria oppaaksi Ehrensvärd-seuran puhelinnumerosta. Tätä jatkui useita vuosia, mikä varmaankin on ärsyttänyt seuran työntekijöitä. Asiakkaiden tavoitettua Iorin lopulta kotoaan, sai hän kuulla Suomenlinnasta kerrotun hänen olevan milloin mielisairaalassa, milloin vankilassa, tai muuta täysin tuulesta temmattua.

Ennen pitkää selitys työsuhteen päättymisestä sai muodon: ”Ior Bock sai potkut koska hänet opastuksensa eivät vastanneet historiallisia tosiasioita”. Ylle linkitetyn lähteen (Hbl) mukaan se oli kuitenkin Ior, joka suuttuneena marssi ulos työpaikaltaan (Olof af Hällströmin mukaan Ior irtisanoutui). Eikä tähän päivään mennessä kukaan ole antanut ensimmäistäkään esimerkkiä Ior Bockin opaskierroksellaan esittämästä virheellisestä tiedosta.

Mustamaalauskampanja oli valitettavan tuloksekas. Koko 15-vuotisen freelance-toiminnan ajan media tituleerasi Ior Bockia ”entiseksi Suomenlinnan oppaaksi”, jättäen kertomatta, että oppaana toimiminen oli tosiasiassa edelleen hänen päätyönsä ja ainoa tulonlähteensä. Valheellinen tieto vuosien takaisen työsuhteen päättymisen syystä toisaalta muistettiin mainita – ilman lähdettä luonnol­lisesti, substantiaatiosta puhumattakaan.

Kyseessä oli siis argumentum ad nauseam: kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu ihmisten mielissä totuudeksi.

Panettelun seurauksena tilaukset vuosi vuodelta harvenivat, ja 1990-luvun puoliväliin tultaessa Iorilla ei ollut enää käytännössä lainkaan tuloja. Mies pysyi hengissä ystävien satunnaisen ruoka-avun turvin.

Iorin mukaan häneltä ”vietiin valheella elanto”. Toisaalta hän on myös aina sanonut saaneensa Ehrensvärd-seuralta ”onnenpotkut”. Positiivisena ihmisenä hän ei kanna tapahtuneesta kaunaa.

Ehrensvärd-seuralle asian käsitteleminen on ilmeisesti ollut vaikeampaa. Vieraillessaan Ehrensvärd-museossa vuonna 2007, eläkeläinen ja historian harrastaja Leo Nygren tuli sivulauseessa viitanneeksi Ior Bockiin. Tämä kirvoitti henkilökunnan edustajalta jyrkkäsävyisen lausahduksen: ”Ior Bockin nimi on meillä pahin kirosana!” Tuolloin Iorin työsuhteen päättymisestä oli kulunut 23 vuotta, ja freelance-opastoiminnan keskeyttäneestä, neliraaja­halvaantumisen aiheuttaneesta onnettomuudestakin oli jo 8 vuotta. Joten lähtemättömän vaikutuksen Ior heihin on ainakin tehnyt.

Vuonna 1996, Iorin oltua rahaton jo pitkään, julkaistiin hänen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kirjansa. Ior kuitenkin ilmoitti kustantajalle, ettei hän halua kirjansa myynnistä lainkaan tekijänpalkkiota. Oikeastaan hän asetti tämän ehdoksi koko kirjan julkaisemiselle. Syyt olivat periaatteelliset.

Taloudelliseen tilanteeseen toi parannuksen vasta vuonna 1999 tapahtuneen halvaantumisen jälkeen saatu sairaseläke.