Yleistä Ior Bockista
- Kuka on Ior Bock?
-
Ior Bock on suomenruotsalainen eläkeläinen, joka 1970-luvulla tuli tunnetuksi Suomenlinnan museolinnoituksen oppaana. Toisena työnään hän on vuodesta 1984 lähtien kertonut perheessään perimätietona välitettyjä pakanatarinoita, mihin liittyen hän on myös julkaissut kirjan Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia (1996).
- Onko Ior Bock miehen oikea nimi?
-
Ior sai alunperin nimekseen Bror Holger Bertil Svedlin adoptioisänsä Bror Gustaf Bertil Svedlinin mukaan. Ior-nimen (lausutaan [i:or]) hän otti viralliseksi etunimekseen maaliskuussa 1968, muutamaa kuukautta ennen ensimmäistä esiintymistään Suomenlinnan oppaana. Julkisuudessa hänet opittiinkin sittemmin tuntemaan Ior Svedlininä. Alkaessaan vuonna 1984 toisena työnään kertoa perheensä pakanatarinoita, hän otti käyttöön esivanhempiensa nimen Bock. Virallisesti hänen nimensä oli tässä vaiheessa pitkään Ior Svedlin-Bock. Vuonna 2004 hän lyhensi virallisen nimensä muotoon Ior Bock.
- Missä Ior Bock asuu?
-
Ior asui 30 vuoden ajan (1974–2004) talvet Intian Goassa ja kesät Suomessa. Vuoden 2004 jälkeen hän on asunut ympärivuotisesti Munkkiniemessä, Helsingissä.
- Mitä Ior Bockille kuuluu?
-
Iorille kuuluu hyvää. Päivittäisessä elämässä häntä auttaa kaksi kaupungin kustantamaa intialaista avustajaa, joista toinen on tätä kirjoitettaessa parhaillaan vuosilomalla kotimaassaan. Iorin luona käy jatkuvasti vieraita ympäri maailmaa, ja hän jatkaa kulttuurihistoriasta ja perheensä pakanatarinoista keskustelemista kaikkien halukkaiden kanssa.
Ior on ollut jonkinlaisessa mediapaitsiossa jo vuosia. Tämä ei kuitenkaan ole hänen työtään haitannut. Sen seurauksena tiedottaminen on vain siirtynyt tänne vebbiin.
Iorin persoonan ja tarinoiden tiimoilta on suunnitteilla useampiakin uusia projekteja ja tuotteita. Näistä tiedotetaan aikanaan tällä sivustolla.
- Mikä on Ior Bockin terveydentila?
-
Vuonna 1999 Ior joutui puukotuksen uhriksi, minkä seurauksena hän halvaantui niin, että kädet toimivat vain osittain ja jalatkin niin heikosti, etteivät ne mahdollista kävelyä. Liikuntakyvyssä ei ole tapahtunut toipumista. Yli 10 vuoden paikallaanolo on tuonut aiemmin hoikan ja jäntevän miehen varteen jonkin verran ylipainoa. Muilta osin hänen terveydentilansa on hyvä.