Väinämöisen mytologia

Väinämöisen mytologia on Bockin perheen saagan esihistorialliseen aikaan sijoittuva osa, suomalaisten pakanallisesta muinaisuudesta kertova tarinakokonaisuus, jota perheessä on välitetty eteenpäin sukupolvelta toiselle. Väinämöisen mytologia jakaa ihmiskunnan historian neljään aikakauteen: Paratiisiaika, Atlantiksen aika (eli jääkausi), Atlantiksen jälkeinen aika, ja Uusi aika. Tarinoita on kaikilta neljältä aikakaudelta. Painopiste on luontoyhteydessä, kulttuurin kehittymisessä, kielessä ja keskeisten symbolien siirtymisessä aikakausien yli.

Elias Lönnrotin Kalevala (1849) on Suomen Kansan Vanhat Runot -runokokoelmasta valikoiden koostettu ote. Joten ehkä pitäisi pikemminkin kysyä, onko Väinämöisen mytologialla yhtymäkohtia SKVR:n kanssa?

Vastaus: Väinämöisen mytologia käsittelee osin samoja symboleja kuin SKVR, mutta tarinoissa ei ole juurikaan yhtene­väisyyksiä. Syykin on selvä: SKVR perustuu suomalaisen maaseudun kertoma- ja lauluperinteeseen, kun taas Väinämöisen mytologian juuret ovat rannikko- ja saaristoalueiden ruotsinkielisessä perimätiedossa.

Sen sijaan skandinaavisen mytologian kanssa Väinämöisen mytologialla on paljonkin yhteistä. Yksi teoksen ainutlaatuisista piirteistä onkin se, miten se kykenee muodostamaan assosiaatioita skandinaavisen mytologian ja SKVR:n välille.

Vaikka Väinämöisen mytologiassa esiintyy Kalevalasta tuttuja nimiä, niiden merkitys on eri. Siinä missä Kalevalassa nämä nimet ymmärretään tiettyihin yksilöihin viittaavina erisniminä, Väinämöisen mytologiassa ne ovat titteleitä, jotka myönnettiin hallitsijaperheen jäsenille. Jokainen ihmissukupolvi toi siis mukanaan uuden Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen.

Lemminkäinen ja Lemminkäisen vaimo, Joutsen saivat mytologian mukaan 12 poikaa ja 7 tyttöä. Ensimmäisestä pojasta, joka täytti 27 vuotta tuli Seppo Ilmarinen. Ensimmäisestä tytöstä, joka täytti 27 vuotta tuli Maija Ilmatar. Kahdennestatoista pojasta tuli uusi Lemminkäinen. Vanhasta Lemminkäisestä tuli lopulta Ukko Väinämöinen, ja vanhasta Joutsenesta tuli Akka.

Sampo ja Aino olivat mytologian ensimmäiset ihmiset maan päällä. Sampo tarkoittaa myös koko ihmisrodun sukupuuta ja sitä kautta kaikille yhteistä perimää.

Ior kertoo omaksuneensa mytologian sisällön kuuntelemalla 20 vuoden ajan (1949–1969) kaksi tuntia päivässä äitinsä Rhea Boxströmin ja siskonsa Rachel Boxströmin tarinankerrontaa. Rhean ja Rachelin kerrotaan puolestaan omaksuneen tarinat Knut Victor Boxströmiltä ja Kristina Victoria Boxströmiltä vuosien 1919–1939 välisenä aikana. Knut Victor ja Kristina Victoria oppivat tarinat isältään Carl Gustaf Boxströmiltä 1800-luvun lopulla. Ja niin edelleen ...

Tämä on suuri arvostuksen osoitus. Väinämöisen mytologiaa pidetään – syntytavasta riippumatta – nerokkaana esityksenä. Mikäli se olisi Iorin sepittämä, olisi se aikamme merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia. Ior ei kuitenkaan halua ottaa teoksesta kunniaa itselleen, vaan sanoo olevansa vain sen välittäjä. Tästä syystä hän ei myöskään suostu ottamaan Väinämöisen mytologiaa käsittelevistä luennoistaan tai kirjansa myynnistä palkkiota, toisin kuin päivätyöstään Suomenlinnan oppaana.

Ei, ne ovat tarinoita. Satu-käsitteeseen liittyy tietty kertomuksen muoto ja tarkoitus (esimerkiksi opettavaisuus), joita Väinämöisen mytologiassa ei ole. Näin ollen, vaikka Väinämöisen mytologiaan suhtautuisi puhtaana fiktiona (mitä se ei ole), se ei siltikään tekisi sen kertomuksista satuja.

On varottava vetämästä yhtäläisyysmerkkejä sanojen saaga ja satu välille. Käsitteet ovat erimerkityksisiä. Sen sijaan saaga ja tarina ovat melko lähellä toisiaan.

Väinämöisen mytologia koostuu tarinoista. Ior Bock on tarinankertoja.

Ior on alusta asti julkisuudessa sanonut, että ”Väinämöisen mytologiaan ei pidä uskoa, mutta sitä voi yrittää ymmärtää”. Teoksen monikerroksisuudesta ja moniulotteisuudesta johtuen sen ymmärtäminen ei tosin ole ihan helppoa – siksi tuo ”yrittää”. Mutta vaikka tarina ei kuulijalle/lukijalle avautuisikaan, ei hänen silloinkaan tule turvautua uskoon, vaan asia kannattaa, Iorin sanoin, ”jättää auki”.

Ior kertoo:

Iorin mukaan sana ”god” on siis alunperin tarkoittanut hyvää (vrt. engl. good). Mutta kristillisellä ajalla se sai lisämerkityksen jumala. Vaikka jotkut uuspakanalliset uskonnot perustuvat tähän jumal'ajatteluun, Väinämöisen mytologian mukaan skandi­naa­viset ”jumalperheet”, aasat ja vaanit, samoin kuin Kalevalan sankarit olivat vain kunnioitettuja esi-isiämme. Väinämöisen mytologia ei juuri muutenkaan sisällä henkisiä elementtejä, vaan on pikemminkin poikkeuksellisen ruumiillinen tarina.

Ior on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, eikä kirkko ainakaan toistaiseksi ole häntä mihinkään johtavaan virkaan vihkinyt.

Yleisesti ottaen melkein kaikki mitä Ior Bockista on internetissä kirjoitettu on epätotta. Maininnat ovat joko täysin keksittyjä tai sitten niin vääristyneitä, että alkuperäinen ajatus on niistä ajat sitten kadonnut. Ja valitettavasti paperiset tietovälineet pärjäävät vertailussa vain hieman paremmin.

Tämä vebbisivusto (iorbock.fi) on ainoa Ior Bockia käsittelevä tietolähde, missä jokainen lause tarkistetaan faktatietojen osalta, ja raportoinnissa muutenkin pyritään niin suureen tarkkuuteen kuin mahdollista. (Poikkeuksena E-kirjasto-osio, jossa julkaistaan muualta peräisin olevia kirjoituksia.)