Vihreä Lanka 17.10.1996
Spermlandian kruunaamaton King
Onko Ior Bockin Lemminkäisen temppeli iso vitsi, maataideteos, vaiko todellinen näyttö siitä, miten sanan voimalla mennään läpi harmaan kiven.
Tämä yhden miehen sanashow ja veijariteatteri on hauskuttanut huumorintajuisia ja kauhistuttanut uskovaisia vakavikkoja vuosikymmenen vaihteesta, kun Bockin imaginääristä temppeliä oltiin kaivamassa esiin Sipoossa lopulta jopa Lemminkäinen Oy:n toimesta. Ja kuten aidolle rabulistille on aina tehty, hänet pidätettiin, unohdettiin, julistettiin hulluksi ja häpeälliseksi esimerkiksi nuorisolle ja lopulta tuomittiin nääntymään nälkään. Mutta kuten aidolle runoilijalle sopii, se ei merkitse mitään. Iorin sanoin: ”Kun on teetä ja tekee saunasolmun joka aamu, pysyy virkeänä.”
Ioria ei voi asettaa mihinkään lokeroon. Hän ei ole hullu eika nero. Hulluksi hän on aivan liian terve, sosiaalinen ja oivaltava.
Tietenkin energisyys, iloisuus ja notkeus epailyttävät jäyhää härmäläistä. Nerouteen taas liitetään jatkuva omaleimainen luovuus, mutta Iorin tarinahan ei ole hänen ”omansa” vaan ”perimätietoa”, ja aina sama.
Nyt on Iorin tarinointi raamitettu kirjaksi. Juha Javanainen on viiden vuoden työn tuloksena jäsentänyt tämän merkillisen kielisysteemin tekstiksi.
Saga on itse asiassa henkinen opetus, suuri mantra, jonka kryptinen toistaminen paljastaa sen takana piilevän viisauden.
Se kuitenkin syö itsensä veijarimaisuudessaan ja vain harvat paasevät omien estojensa spermameren tuolle puolen.
Ei edes turistiopas
Ior ei ole turisti, vaikka asuu talvet Intiassa Goalla ja kesät Helsingissä. Hän ei ole edes Suomenlinnan turistiopas, sillä häntä ei sellaiseksi hyväksytty huolimatta hänen suvereeneista kertojankyvyistään ja tiedoistaan.
Ja koska Ior ei ole joulupukki, vaikka onkin Bockin suvun viimeinen vesa, voimme tyytyä Iorin omaan, jokaista työtöntä lohduttavaan määrittelyyn: ”Viihdyn hyvin kotona, olen siis bo hem”.
On selvää, että kirjoitettuna Iorin loistava kertojan taide katoaa. Itse asiassa, perimätiedon mukaan, ”vain puhuttu sana on totta ja kirjoitettu valhe”. Tässäkin, kuten kaikkialla Iorin tarinoissa on piilo-opetus: kirjanoppineet jäävät sanojen vangiksi ja heiltä katoaa kosketus alkuperäiseen tietoon.
Ior sensijaan pilkkoo kielen alkioihin, juo spermaa kyytipojaksi ja kokee alkualfabetin: A = aser, B = bock, C = skära, D = dag – ja niin edelleen – mistä nousee esiin lastenlorumaisesti maailman rakenne ja lineaarisen tietojonon mekaaniset lettrakirjaimet dekonstruktoituvat riimumerkkien mytologiaksi.
Sampuu Odenin maan keskellä
Kuten William Burroughs sanoo: ”Kieli on virus avaruudesta.” Ior ohjelmoi kieleen vastalääkkeen, joka on sovinnaismoraalin sairastuttama. Saga on eräänlaista joikua, jolla päästään virallisen kielimuurin lävitse juurikieleen, ruut sing.
Sitä tietenkin auttaa pilveily, josta Ioria syytetään täysin liioitellusti, sillä eihän Sibeliuksen sinfonioidenkaan sanottu tulleen konjakista ja sikareista, vaikka niitä kieltolain aikaan sävellettiinkin.
Saga on toisaalta esimerkillinen primitiivimyytti, toisaalta karnevalistista historiankerrontaa. Ior on jo hahmoltaan kuin suoraan ikiaikaisilta heimotulilta noussut palavasilmäinen tarinaniskijä, joka sanansa voimalla nostaa pystyyn totemin, sampuun, sanoo Sammon ja Ainon olleen ”maailman ensimmaiset ihmiset”, jotka puhuivat Paratiisikieltä, mistä Suomen kieli on jäänne ja jotka ”syntyivät maailman keskipisteessä”, Odenin maan – Uudenmaan – keskellä.
Myyttitutkija Joseph Campbell toteaa juuri tämän: näin on aina tarinoitu ympäri maan piirin ja aina keskus on siellä, missä kertojakin, Iorin tapauksessa Suomenlinnassa.
Väinö ajettiin Korvatunturille
Jokainen tuhti instituutio pysyy pystyssä seksuaalikiellon varassa. Valta ja ”liehuvat liekinvarret” käyvät harvoin yhteen.
Niinpä karnevalismi on ollut kaiken teatraalisuuden ja ”mielenosoittamisen” juuri. Se on ollut narrien juhlaa, jossa yhteiskuntahierarkiat hetkeksi riisuivat naamionsa ja näyttivät inhimillisyytensä asteen.
Iorin tarina karnevalisoi katolisen kirkon väkivaltaista käännytystyötä Suomessa, missä maailman todellinen Päämies Väinämöinen ajettiin maanpakoon Korvatunturille ja missä hän edelleen asuu hyvänlahjan tuovana Joulupukkina.
Kaikki pakanallinen kulttuuri ”tuhottiin ja kirottiin”.
Kun Väinämöinen lauloi, silloin Per kelasi. Tämän kirkko tuomitsi, koska joka Perin kelaa kuuntelee, on perkele.
Naurettavaa slangiassosiaatiota, jonka takana on historiallinen fakta. Saga ironisoi synninoppineen kristillisyyden munatonta historiaa ja nostaa ehtoollisen tilalle takaisin reippaan ”uhritoimituksen”, spermanjuonnin.
Tämä taas muistuttaa todellisia primitiiviriittejä, joissa on juotu verta ja mistä jeesuksenverimalja on jäänne.
Infantiili kapinasymboli
Suurin Sagan huomio on Lemminkäisen temppelin sulkemisesta tuhat vuotta sitten. Sen mukaan temppeli sisältää vanhan maailman tiedon, jonka kristillisyys hävitti. Nyt on tullut aika, jolloin temppelin ”saa taas avata”.
Tämä on suora kuva tajunnanhistoriasta. Temppeli, eli ydinaivotieto, väistyi länsimaisen suurten aivojen älyn historian tieltä. Nyt on aika avata syvyydet.
Lemminkäisen temppelissä on ”kultaa”. Syvyyksistä tulevat arvot.
Iorin spermamässäily on myös infantiili kapinasymboli kirkon yliminän muodostamalle seksuaalikielteisyydelle ja asettaa kirkontornin kielteisyyden tilalle falloksen myönteisyyden, kuten itämaisissa shivatemppeleissä.
Se on tietenkin hyvin miesmäistä, paternaalista, mutta myyttihän on aina kertojansa oman elimistön heijastumaa. Sperman ylistämistä kaiken alkulähteeksi ei tarvitse epäillä, mutta sen juonnin ritualisoiminen muistuttaa intialaisten gurujen tavasta nostaa jokin aines ”valaistumisen välineeksi”.
Eräskin guru tarjoaa lehmänpaskaa kaikkiin vaivoihin. Joku suomalainen jurtti pistää kuitenkin paremmaksi. Hänen terveytensä salaisuus on keittää aamupuuronsa omaan pissaansa.
Minä ja Sarasvuo
Kun Ior selitti egg-O:n salaisuuden Jari Sarasvuolle tämän TV-ohjelmassa istuen nakuna lattialla jalat ristissä, lensi koko Suomen kristikansa pakanapakaroilleen. Egg-O on sitä, kun ”imee munaansa”. Siitä tulee egoismi. Ior on myös 60-luvun undergroundin suora perillinen, Suomen Robert Crumb, joka on itse oma comix-hahmonsa, Mr. Natural. Sipoon Gumbostrandin temppelikaivaukset ovatkin keränneet ihmeellisen kirjavaa joukkoa ympäri maailmaa ja Akanpesä on ollut ainutlaatuinen kansainvälinen posthippileiri, aivan uusi luku suomalaisessa maalaiskulttuurissa.
Ior jatkaa Kalevalan laulantaa täysin omalla äänellä, joka on tarpeeksi ällistyttävää ollakseen kenties ainut maailmaa todella kiinnostava vientihitti Suomesta näinä ankeina aikoina, Ior Bock from Spermland!
Hän voisi aivan hyvin matkustaa Ahtisaaren esipuhujana ympäri maailmaa ja kaikki vakuuttuisivat, että tässä tulee presidentti sieltä, mistä me kaikki olemme kotoisin: Spermlandiasta.
Kun Ior laulaa Sagaa alastomana Ekmanin taulun edessä Vanhan Ylioppilastalon musiikkisalissa, missä Väinämöinen soittaa can tell -ettaan, Lemminkäinen valmistuu siitospuuhiin ja Ilmarinen on the King, Ior on kaikkea: heavytähti, tietäjä, narri, tanssija, joogi, sirkuslainen, lapsi, Pan-shamaani, koko-nainen ja jopa mies, joka osaa nauraa munalleen.
Juha Javanainen: Bockin perheen Saga, Väinämöisen mytologia. Omakustanne. 1
Toimittajan huomautus:
1) Kirjan julkaisutiedot ovat: Ior Bock: Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia. Synchronicity Oy.