Kainuun Sanomat 9.8.1996

Mielipiteet

Oliko Kajaanissa linna jo aikaisemmin?

Siinä kysymys, mihin vastausten löytyminen on vaikeaa. Mutta todennäköisyydellä voitaisiin arvioida, että sellaista on voitu tarvita. Ensiksikin siksi etteivät suomalaiset putkahtaneet tälle niemelle vasta ruotsalaisten tai venäläisten valloitushalujen esiinnyttyä, vaan suomalaisten on pakko ollut olla olemassa jo paljon ennemmin.

Karjalaiset ovat varmaan tarvinneet kauppareittiensä suojaksi linnoituksia, jotka eivät ole voineet olla kovin massiivisia ennen ruudin yleistymistä sotatoimissa. Tuolloin linnoitukset ovat olleet paitsi suojaavia, myöskin niin sanottuja tullinperimispaikkoja, jollaisia karjalaisilla on perimätietoihin perustuen ollut jo kauan ennen ruotsalaisten ja venäläisten läsnäoloakin.

Karjalaisten joutuessa perääntymään ruotsalaisten tunkeutujien edellä, ja myöskin tullin kantamisenkin tähden, on mitä ilmeisemmin tarvinnut rakennettua suojaa turvallisuudekseen. Siksi voi olla hyvinkin totuudenmukaista, että juuri Kajaaninkin joessa tuolla pienellä saarella on voinut olla linna jo aiemmin. On huomioitava vielä Ämmä- ja Koivukoskenkin vuolaus, jossa kauppamatkalla olleet ovat tarvinneet jopa suoranaista apua selviytyessään veneineen alavirtaan.

Vaikka Rytkölä asettuukin arvostelijain joukkoon, on hänellä kuitenkin myönteisen tuntuinen suhtautuminen harrastajatutkijoihin, mikä onkin aivan oikein. Eihän kaikki äly voi olla yksin tutkijaksi antautuneen ja sitä varten opastusta saaneen päässä. Oivalluksia voi olla muillakin.

Historiantutkimus, joka on koottava vähäisistä palasista kuin kampakeramiikkaruukkukin tai jokin vastaava muinaisuudessa ollut siru, vaatii paljon oivalluksia. Ja oivallukset voivat löytyä sitä mukaa, kun kyetään ymmärtämään sen hetkisen elämisen kulttuuri, jota tarkastellaan. Ja onkin aivan oikein, että joukossa on harrastajia oivalluksineen, jota voivat tuoda aiheita väitöksille. Kukaan yksilö ei kykene hallitsemaan ja löytämään niitä kaikkia tiedonpalasia, joista olisi tarvetta.

Kun vielä huomioimme sen, että kumpikin tätä maata halusta vallannut kansa on mahdollisimman tarkoin pyrkinyt hävittämään tiedon aiemmasta kulttuurista hallintoineen tai jopa omimaankin sen itselleen, jotta hallitsjain mielisyys saisi riittävän jalansijan kansan mielissä. Sen vuoksi Suomella ei ole kuin joko ruotsalainen tai venäläinen historia, jota vasten tarkastellaan mennyttä kehitystä. Venäläisten lähteistä kuitenkin heidän sotaretkeensä liittyen 1143 on maininta (Korela), mikä viittaa heidän käyneen järjestäytynyttä yhteisöä vastaan sotaa.

Ruotsin vanha riimikronikka v. 1187 kertoo karjalaisten meriretkestä Ruotsiin. Se antaa kuvan siitä, että ainakin jo tuolloin linnoituksia tarvittiin Suomenniemelläkin, olihan vastavuoroisuutta retkissä harrastettu jo ennen tuotakin aikaa.

Tuo riimikronikka kertoo näin:

Ruotsill' oli vastus suur'
Karjalaisist' vaiva juur,
He meren yli tulit Mälariin,
Tyynel' ja myrskyll' liikuit siin',
He ruotsin saaristoon pujahdit,
sotajoukoll' uljaal useinkin.
Kerran johtui heill' mielehen,
Ett' Sigtunan kaupungin he polttaisit.
Ja he polttit sen niin täydellisest'.
Ei nouse se koskaan totisest'.
Juhana arkkipiispa tapettiin siellä.
Siit moni pakana on hyvällä miellä,
Kristityin vahingost' iloit' mahtaa
nyt Karjalan kansa ja Venäjän valta.

Tämä riimiruno jo yksin osoittaessa sen, että linnoitusten tarve kauppareiteillä on ollut suuri myöskin Pohjanlahden tällä puolen.

Yrjö Nikoskinen