Rahaton Ior sittenkin Intiaan

Ior Bock elää niin vahvasti 1700-luvun Viaporissa ja Lemminkäisen temppelissä, ettei taloudellinen tilanne 1990-luvun Helsingissä ole aivan pysynyt hallinnassa. Täysin rahaton Ior istui lattialla juomassa kuppikaupalla teetä, kunnes kuuli ilosanoman: ystävät ovat jälleen kerran keränneet rahat lentolippuun, joka huomenna vie Iorin talvehtimaan Intiaan.

Suomenlinnan opas ei lannistu, vaikka töitä ei oikein ole riittänyt, temppelin kaivaukset eivät ole edistyneet eikä rahaakaan ole yhtään.

Ior Bock tosin vakuuttaa tarvitsevansa elämässä rahaa vain ostaakseen jokavuotisen lentolippunsa Intiaan.

Viime vuosina vaatimattomienkin vuositulojen hankkiminen on käynyt Iorille entistä vaikeammaksi. Kahden vuoden takaiset huumesyytteet painavat yhä mainetta, eikä opastuskeikkoja ole herunut aiempien kesien malliin.

Iorin velat ovat mahtavat. Sipoon Gumbostrandin temppelikaivauksia ei jatketa ja puhelimia ei kytketä ilman rahaa, ja niinpä Ior istui kesän ja alkusyksyn lähinnä kaupunkiasuntonsa lattialla jalat ristissä odotellen jotain tapahtuvaksi.

– Nyt sitten naapurin rouvalle tuli pari puhelua ja sain kuulla, että ystäväni Ruotsissa ovat keränneet minulle rahat matkalippuun ja ystäväni Norjassa vuokrarahat. Näin pääsen lähtemään Intiaan vain hieman aikataulusta myöhässä, Ior iloitsee.

Goassa Ior valmistaa toiveikkaana ensi kesän Viaporin ohjelmansa, joka käsittelee Kustaa IV Adolfia. Myös kaivauksien jatkamiseen hän suhtautuu optimistisesti:

– Koponen -niminen mies ajoi vuoren sisään. Hänellä oli laatikko, josta meni lanka monitoriin. Monitorista näkyi ensin sinistä, mutta sitten punaista. Punainen tarkoittaa että vuoressa on tyhjää takana, hän perustelee.