Ior Bockin maailma

Muinaisesta paratiisista 1700-luvun Viaporiin

Tämä mies on omassa elämässään toteuttanut jokaisen suomalaisen haaveen. Talvet hän viettää kaukana Suomen pakkasista. Kesällä hän palaa kotimaahansa ja työskentelee free lance -oppaana. Rahahuolia Iorilla ei ole lainkaan. Mutta tällä unelmalla on hintansa: Ior Bock elää 1700-luvulla.

Valmistuttuaan vuonna 1963 teatterikoulusta Ior Bock kiersi seitsemän teatteria ja päätyi Suomenlinnaan oppaaksi.

Oppaana Ior on erikoistunut Viaporin 1700-luvulle. Itse asiassa hän on uhrannut viimeksi kuluneet 24 vuotta elämästään 1700-luvulle.

Kun talvi lähenee, Ior pakkaa matkalaukkuunsa 20 kiloa historiankirjoja ja lentää Intiaan. Muita matkatavaroita hänellä ei ole.

– Chaporan kylässä en tarvitse kuin yhden rievun. Kun on helle, kiedon sen päähän. Yöllä käytän sitä peittona. Ja kun menen kylään, kiedon sen lanteilleni, hän selittää.

Hippikeskuksena tunnetun Goan lähellä Ior viettää joka talvi kuusi kuukautta valmistautuen uuteen Suomen kesään. Joka vuosi valmistuu uusi historiallinen ohjelma, jonka sadat turistit kuulevat Suomenlinnan kierroksellaan.

Iorin historia ei aivan vastaa ”virallisten” Suomenlinnan oppaiden kertomuksia. Siksi Ior on jäänyt free lanceriksi ja hoitaa itse oman bisneksensä.[1]

Lokakuun neljäntenä Ior lentää Intiaan. Savimajassaan hän valmistaa ensi kesäksi oman 25-vuotisjuhla­vuotensa kunniaksi historiallisen ohjelman Kustaa III:sta.

Halpa ihminen

Mikään liikemies Ior ei ole. Hän ei markkinoi itseään lainkaan, vaan tekee töitä silloin kun niitä tilataan. Hänellä ei ole firmaa eikä edes pankkitiliä. Hintaansa hän ei ole määritellyt.

– Jokainen maksaa Iorille sen verran kuin pitää Iorin ohjelman arvona, hän ilmoittaa antaessaan asiakkaalle maksulomakkeen.

Lomakkeessa lukee Ior, Suomenlinnan postitoimisto. Silloin tällöin Ior käy postissa kysymässä, onko tullut rahaa. Palkkioistaan Ior tahtoo maksaa valtiolle 60 prosenttia veroa, vaikka asiakkaat usein haluaisivat maksaa palkkiot pimeinä.

– Moni antaa minulle myös pullon kallista viinaa, huokaa Ior, joka ei käytä alkoholia lainkaan.

Ior ei välitä rahasta kuin 10 000 markan verran vuodessa. Puolet hän tarvitsee lentolippuihin Intiaan ja takaisin, loput 5 000 markkaa riittävät kuuden kuukauden kuluihin Chaporassa.

Suomessa ei kuitenkaan elä aivan yhtä edullisesti.

– Mutta minä olen halpa ihminen. Tarvitsen vain vähän teetä, riisiä, leipää ja juustoa, hän vakuuttaa.

Kuninkaalliset vieraat

Ensimmäiset vuotensa Suomenlinnan oppaana Ior Bock käveli kierroksensa takaperin. Näin hän näki yleisönsä ja sai linnoituksen jylhät muurit kulisseikseen. Joku keksi ehdottaa Ioria Guinnessin ennätysten kirjaan, mutta Ior ei halunnut.

– Meillä on Suomessa mies, joka on saanut 125 kunniamitalia. Ennen kuin hän on ennätysten kirjassa, mikään Ior ei siellä kävele takaperin, Ior on päättänyt.

Suomenlinnan opas ei etsi itselleen kunniaa. Omasta mielestään hän on melkein liian tunnettu. Koska kaikki kerran Iorin ohjelman kuunnelleet muistavat ainakin Iorin itsensä, Ior ei voi liikkua Helsingin kaduilla incognito.

Ior Bockin maine ulottuu jo pitkälti yli Suomenlahden. Viaporin värikästä historiaa ovat kuulleet kuninkaallisetkin:

– Ruotsin kuningasperhe kävi salaa Viaporissa. Viralliseen valtiovierailuohjelmaan ei Iorin nimeä kirjoiteta.

Jäniksenkäpälä housuissa

Iorin historiallinen ohjelma kestää tunnin ja viisitoista minuuttia.

– Linja on joka vuosi sama, mutta detaljit muuttuvat, hän paljastaa.

Erikoisuuksiin kuuluu yksityiskohtainen selostus siitä, miten leskikuningattaren henkirykmenttiin valittiin vain yli kaksimetrisiä miehiä, ja kuinka nämä miehet pukivat säämiskäiset paraatihousunsa ylleen vesisaavissa ja antoivat niiden kuivua, jotta ne istuisivat moitteettomasti.

– Aatelissukuiset saivat lisäksi pitää jäniksenkäpälää housuissa, jotta näyttäisivät vielä komeammilta, Ior huomauttaa.

Paratiisi Suomessa

Viime vuosina Ior on palannut historiassa vielä kauemmaksi kuin rakastamalleen 1700-luvulle. Sukunsa kotiseudulla Sipoon Gumbostrandissa hän on kaivanut tunnelia peruskallioon loytääkseen muinaisen Lemminkäisen temppelin.

Tarinan mukaan ikiajat olemassa ollut temppeli suljettiin vuonna 987 ja se Bockin suvun jäsen, joka elää tuhannen vuoden kuluttua, saisi avata sen jälleen.

Neljän vuoden ajan kaivaukset houkuttelivat nuoria eri puolilta maailmaa etsimään selitystä maailman synnylle. Työ edistyi häkellyttävän hitaasti, mutta joka syksy Ior sulki luolan toiveikkaana: ensi vuonna temppeli löytyisi.

Kesällä –90 viranomaiset saivat vihiä, että maailman syntyä etsittiin paitsi kaivamalla myös polttamalla hasista. Ior ja 19 ystävää pidätettiin.

Kuulusteluissa Ior myönsi heti poltelleensa hasista lähes päivittäin jo 24 vuoden ajan, mutta kiisti koskaan salakuljettaneensa, myyneensä tai ostaneensa sitä.

Kolme Iorin ulkomaalaista ystävää tuomittiin vankeuteen törkeistä huumerikoksista. Ior sai 15 000 markan sakot ja kolmen kuukauden ehdollisen vankeustuomion.

Katastrofaalinen kesä

Kulunut kesä oli Iorille katastrofaalinen. Tulli takavarikoi hänen intialaiset savukkeensa, joita aikaisempina vuosina on voinut tuoda maahan mielin määrin.

Töitä Ior ei ole saanut tehdä juuri lainkaan.

– Koko kesän olen istunut puhelimen vieressä ja odottanut, että joku haluaisi kuulla Iorin ohjelman 1700-luvun Viaporista. Mutta puhelin ei ole paljon soinut. Tämä on Iorin vankila, hän huokaa.

Ystävät ovat pitäneet Iorin hengissä tuomalla leipää ja juustoa. Lokakuun neljäntenä perinne vaatii Iorin lähtevän Intiaan, mutta matkarahoista ei vielä ole tietoakaan.

Ior on silti luottavainen tulevaisuuden suhteen. Vielä ennen lähtöään hän uskoo pääsevänsä todistamaan temppelikaivauksissa tärkeää edistysaskelta:

– Viime talvena radar kamera osoitti vanhempieni tarinat todeksi ja havaitsi temppelin kupolin. Joka lauantai on vuoren sisällä ammuttu yksi ”bom” ja ihan kohta pääsemme vesilukkoon.

Pieni elämä

– Kaikki, mitä kerron on loogillista, rehellistä ja todellista, Ior Bock vakuuttaa.

Temppelitarina on kulkenut Bockin suvussa suusta suuhun eikä Ior ymmärrä, miksi hänen äitinsä olisi valehdellut hänelle.

Suomenlinnan historia taas on kirjoitettu kansien väliin, eikä Iorin tarvitse kuin opiskella ja yhdistellä.

– Kun on paljon tietoa aivoissa, syntyy palapeli. Faktat on yhdistettävä miellyttäväksi tarinaksi, jolloin auttaa pieni fantasia.

– Ihminen ilman fantasiaa on kuiva. Vuosiluku toisensa päälle. Kaikille ei Iorin maailma avaudu. Häntä pidetään milloin huijarina, milloin hulluna. Mutta ketä Ior nyt huijaisi, kun mies ei edes välitä rahasta?

– Onni on vaikea definioida. Minun elämäni on niin pieni, että minulla on varmuus. Varmuus tekee tasapainoiseksi ja tasapaino tekee jonkinlaisen onnellisuuden, hän järkeilee.

Ihmissuhteissaan Ior on myös pitkän avoliiton jälkeen jättäytynyt onnellisesti free lanceriksi. 49 vuotiaana hänellä ei ole painetta perustaa perhettä ja jatkaa sukua. Selitys on luonnollinen:

– Ior Bock on viimeinen pukki. Minulla ei ole oikeutta tehdä lapsia, koska olin isäni ensimmäinen poika, joka täytti kaksikymmentäseitsemän.

HANNA ISOSAARI

Kommentteja artikkelin tekstiin:

  1. Ior Bockin erimielisyydet Suomenlinnan opastuksesta vastanneen Ehrensvärd-seuran kanssa kärjistyivät jo niin varhain kuin 1983–84. Ior Bock (tuolloin Ior Svedlin) kimpaantui työtoverinsa Olof af Hällströmin kesäksi 1984 painattaman opasvihkon teemaotsikosta, joka Iorin mielestä vääristi hänen oman ohjelmansa aihetta. Kiista johti Iorin siirtymiseen free-lance oppaaksi. Free-lance -ratkaisulla ei ollut mitään tekemistä historian tulkintaan liittyvien kysymysten kanssa. Juorut Ior Bockin vääristelemästä Viaporin 1700-luvusta on keksitty vasta myöhemmin, 90-luvulla Sipoon huumeoikeudenkäynnin jälkeen.