Miten Ior Bockista tuli yllättäen vapaamuurari

Vuonna 1978 kesän kynnyksellä Ior Bock sai Tukholmasta puhelun. Häntä pyydettiin saapumaan 4. kesäkuuta tiettyyn kellonaikaan Helsingin Pohjoissataman halkolaiturille. Syytä pyyntöön ei kerrottu, mistä Ior päätteli, että hänet varmaankin halutaan kertomaan Sveaborgin 1700-luvun historiaa jollekin tärkeälle ruotsalaiselle henkilölle.

Kesäkuun 4. päivä oli aurinkoinen sunnuntai, marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä. Ior meni sovittuun aikaan sovittuun paikkaan, kahden ystävänsä saattamana. Rannassa seuruetta odotti yllätys: laituriin oli kiinnittynyt ruotsalainen sotalaiva, jonka kannella seisoi kultakaluunaisia upseereita rivissä ja sotilassoittokunta soittamassa marssimusiikkia. Kaksi merimiestä rullasi punaista mattoa auki.

Ior ystävineen – koko seurue farkuissa ja kauhtuneissa t-paidoissa – hämmästeli näkyä hetken, ja meni sitten lähemmäksi katsomaan kuka laivasta astelisi ulos. Ior ehti tiedustella asiaa myös laivan laskusillan vieressä seisovalta miehistön jäseneltä, kunnes sai suureksi yllätyksekseen kuulla, että juhlava vastaanotto oli häntä varten!

Niinpä ”arkiasuun” sonnustautunut kaveriseurue asteli marssimusiikin säestämänä punaista mattoa pitkin sotalaivaan. Miehistö irrotti heti köydet, ja laiva suuntasi kulkunsa kansainvälisille vesille. Laivan salongissa Ior todellakin sai kertoa vierailleen Sveaborgin historiaa Ruotsin vallan ajalta. Mutta se, mitä esitelmän jälkeen tapahtui, ei ehkä kuitenkaan kuulunut oppaan työn perusrutiineihin.

Iorin käskettiin polvistua keskelle salia, jonka jälkeen miekka laskettiin lappeelleen (onneksi!) hänen olkapäälleen, ja lyhyen seremonian jälkeen hänet julistettiin vapaamuurariksi Tukholman kuninkaanlinnassa majaansa pitävän 100-jäsenisen Rosit-looshin jäsenenä. Muistoksi hän sai looshin tunnuksella varustetun pienen rintamerkin. Juhlavan tilaisuuden jälkeen laiva toi seurueen takaisin halkolaiturille.

Ior ei koskaan ottanut osaa kyseisen vapaamuurarilooshin kokouksiin, mutta tätä tarinaa vapaamuurariksi vihkimisestään hän kertoi vuosien aikana monet kerrat. Punainen Rosit-rintamerkki hänellä oli tallessa kuolemaansa asti.