Taustaa: Helsingin Sanomien pakinoitsija Mattiesko Hytönen oli kutsuttu seuraamaan Ior Bockin kirjan julkistamista Vanhalle ylioppilastalolle 1. lokakuuta 1996. Tuohon aikaan Hytönen oli tunnettu pisteliäistä, mutta parhaimmillaan hyvinkin hauskoista pakinoistaan Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa. Hytösen tilaisuuteen kutsunut kirjan kustantaja arveli, että Ior Bockin esitys musiikkisalissa voisi tarjota aiheen tällaiseen. Olihan Hytönen jo kerran aiemminkin maininnut Bockin kolumnissaan.
Pakinoitsijalta osattiin odottaa kohteen vähättelemistä ja epäolennaisuuksiin tarttumista. Se kuuluu tyylilajiin. Pettymyksen tuotti kuitenkin se, että Hytönen ei pitäytynyt totuudessa vaan vääristeli Bockin elämään liittyviä asioita, ja esitti paikkansapitämättömiä väitteitä koskien hänen työsuhdettaan. Seuraavana sunnuntaina julkaistu pakina oli panetteleva ja pahantahtoinen. Juha Javanainen lähetti Bockin puolesta Helsingin Sanomiin vastineen, joka on luettavissa alla. Tekstiin on lisätty linkkejä.
OIKAISUPYYNTÖ
Helsingin Sanomille
Noitavainoa vuonna 1996?
Mitä tapahtuu miehelle, joka kertoo julkisesti suvussaan säilyneistä tuhatvuotisista pakanallisista tarinoista ja tavoista? 1600-luvulla hänet olisi tuomittu liitosta paholaisen kanssa. 1990-luvulla hänet tuomitaan samasta syystä, enää ei kuitenkaan roviolle. Mutta se mikä oli pakanoille muinoin pyhää, on myöhempinä aikoina muutettu pahaksi – ja niin suomalaisten pirusta tehtiin sarvipää paholainen. Nykyajan ”paholaisella” on toinen hahmo – se on lehti, tuli ja savu. Varsinkin kun kyseessä on Suomessakin ennen yleinen hampunlehti.
Tietäjien ja shamaanien koulutukseen on pakanallisissa kulttuureissa kuulunut erilaisten mielentiloihin vaikuttavien luonnonaineiden tuntemus ja käyttö. Suomalainen hamppu on ollut huumaavien kasvien kategoriassa mietoa ainetta verrattuna todellisiin hallusinogeeneihin kuten Amerikan intiaanien käyttämiin peyoteen ja ayahuascaan. Tällaisten kasvien käyttö on ollut todellakin niin yleismaailmallinen ilmiö, että vastaavan tiedon puuttuminen pakanalliseksi väittämänsä perinteen taitajalta saattaisi hänet ja koko tarinan epäilyttävään valoon.
Asia on kuitenkin käännetty päälaelleen pakinassa ”Pilven veikko” (HS 6.10), jossa Suomenlinnan freelance-oppaan ja mytologin Ior Bockin tarinat leimataan humpuukiksi. Yksi keskeisistä perusteluista kuuluu, että mies on ns. pilvessä joka päivä. Väite ei ensinkään pidä paikkaansa.
Kirjan Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia aineiston keräämiseen ja toimittamiseen kuluneiden viiden vuoden aikana olen seurannut läheltä paitsi Ior Bockin tarinankerrontaa myös hänen yksityiselämäänsä. Vaikka Ior Bock onkin mies, joka ei sylje hamppupiippuun, asialla on tuskin mitään tekemistä Väinämöisen mytologian sisällön kanssa, lukuunottamatta tarinoita itse hampusta. Ior Bock ei ole riippuvainen kannabistuotteista.
Samalla on syytä oikaista muutkin esitetyt asiavirheet. Ensinnäkin Bockin perheen saaga -käsikirjoitusta ei ole tarjottu WSOY:lle eikä muillekaan ns. suurille kirjataloille. Toiseksi vuonna 1984 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kansanrunousarkiston äänitearkistoon tallennettujen nauhojen (SKSÄ 375–376. 1984) mukaan Ior Bockille kerrottiin kotona perheen perinteistä jo 7-vuotiaana, kuten kirjassakin siis oikein kerrotaan, eikä vasta 12-vuotiaana.
Pakinoitsija Hytösen muisti pettää myös silloin, kun hän muistelee, ettei mikään yhdistä häntä Ior Bockiin, vaikka onkin kirjoittanut Ior Bockin nimen pakinaansa muutamia vuosia sitten. Tästä johtuen Hytönenkin kutsuttiin seuraamaan Ior Bockin performanssia ”Alaston totuus” Vanhalle ylioppilastalolle 1.10.1996.
Erittäin törkeä on kuitenkin valhe, joka asettaa Ior Bockin ammattitaidon freelance-oppaana ja sen myötä elannon hankintamahdollisuudet kyseenalaisiksi.
Kyseessä on ensimmäisen kerran HS:n sisarlehden artikkelissa ”Entinen opas louhii kalliota” (IS 11.12.1990), esitetty väite, jonka mukaan Ior Bock (ent. Svedlin) erotettiin oppaan tehtävistään 1983, koska hänen opastuksensa eivät enää vastanneet historiallisia tosiasioita. Nyt sama väite esitetään uudelleen, mutta erottamisen vuodeksi ilmoitetaan 1984.
Ior Bock on todennut em. SKS:n nauhoissa, että hänen Viaporin 1700-luvun historiaa käsittelevät tutkimuksensa ja Bockin perheen pakanatarinat ovat selkeästi eri asioita, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. Viaporin oppaana hän on aina kertonut ainoastaan 1700-luvun kulttuurihistoriasta.
Hufvudstadsbladet käsitteli Ior Bockin eron Suomenlinnan museolinnoituksesta seuraavissa artikkeleissa: ”Svedlin lämnar Sveaborg” (12.5.1984), ”Ior sommarvärd på Bastion Dygd” (30.9.1984), ”Ior Svedlin och Sveaborg” (3.10.1984) ja ”Ior Svedlin guidar igen på Sveaborg” (25.4.1986).
Käytettävissä olevien tietojen mukaan Ior Bock erosi omaehtoisesti vakituisen oppaan tehtävistään ja siirtyi freelanceriksi Suomenlinnan museolinnoituksen intendentti Olof af Hällströmin kanssa syntyneen riidan vuoksi, jonka syynä oli intendentin laatima virheellinen esite Ior Bockin kesän 1984 opastusten teemasta.
Erotessaan Ior Bock menetti vakituiselle oppaalle varatun työhuoneen ja esiintymistilan, joita hän freelancerina ei enää saanut neuvoteltua itselleen Suomenlinnan hoitokunnalta.
Viimeistään nyt on sopiva aika HS:n oikaista julkaisemansa tieto ja palauttaa Ior Bockin maine 1700-luvun Viaporin historian tutkijana ja freelance-oppaana.
Ior Bockin puolesta
Helsingissä 7.10.1996
Juha Javanainen
kirjan Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia toimittaja
Kirjeen lähetettyään Javanainen oli yhteydessä Helsingin Sanomien toimitukseen myös puhelimitse. Joidenkin päivien päästä lehden päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti Javanaiselle, etteivät he julkaise kirjettä. Lehti ei myöskään muulla tavoin oikaissut julkaisemiaan virheellisiä tietoja.
Helsingin Sanomien tilauksen voi peruuttaa soittamalla lehden asiakaspalvelunumeroon 0800 92222 maksutta kaikkialta Suomesta (ma–to klo 6.30–20.00, pe klo 6.30–18.00, la–su klo 7.30–12.00)
